Viikonloppuna tapahtunutta, ihan off topic

Viikonloppu meni urheilullisissa ja juhlallisissa merkeissä. Urheilusta vastasivat minun sijaan tyttöseni, ohjelmassa oli siis cheerleadereideni kevätnäytös. Olihan aika vauhdikas ja liikuttava tilaisuus. Mulle nämä kaikki kevään juhlat, koulussa ja harrastuksissa, on jostain syystä aina itkun paikkoja. Tällä kertaa tippa tuli linssiin joukkue-esittelyiden aikana. Erityisesti naisten edustusjoukkueen tullessa lavalle käsi kädessä  kaikkein pienimpien joukkueen kanssa, johon siis kuopuksemme kuuluu, olin ihan kyynelissä.



Juhlaosuus tuli sitten sunnuntaina, kun juhlittiin nuoremman pojan syntymäpäiviä. Herkkua oli luonnollisesti pöydät notkollaan. Onneksi juustokakku oli tällä kertaa huono, jouduin käyttämään uutta reseptiä, joka ei nyt sitten oikein täyttänyt minun kriteerejä New York Cheesecakelle. Teen normaalisti Leilan erinomaiseksi todetulla reseptillä, täytyy joskus laittaa se tännekin ylös suomenkielisenä (just nyt ei ole oikein aiheeseen sopiva :)). Kinuskikissan resepti oli minun makuuni aika mauton, valitettavasti. 

Herkuttelu ei lähtenyt käsistä, eniten taisin syödä punajuuri-vuohenjuustosalaattia, sen resepti täällä jossain jo onkin. Parsapiirakka maistui myös, mutta ihan kohtuullisissa määrin. 

                      

Olen nyt poikkeuksellisen hövelillä tuulella kuvien suhteen. Lapsista en juuri aikonut kuvia laittaa, silti nen on nyt täällä. Joten laitetaanpas nyt vielä launtain asukuva, oli niin hyvä ja kevyt fiilis, enkä ihan megaisolta enää näytäkään. Joskin tästä kuvasta voidaan todeta, että tämä asuyhdistelmä ei näköjään oikein imartele jalkojen pituutta, tapilta näyttää. Jalat ei muuten ole laihtuneet sitten yhtään. Kaikki lähtee vatsasta (ja muutenkin tuosta etuosasta, vähän ylempää :/). Eniten tuntuu laihtuneen sormet, mikä onkin juuri se mitä tavoittelin. Huoh. Oikeasti aika raivostuttavaa. En edes tiennyt, että mulla on läskisormet, silti juuri ne on kaventuneet niin, että eilen tippui vihkisormukset sormesta!

                                        

Siinäpä ne tärkeimmät viime viikolta. Laihduttu on, liikuttu ei niinkään, joten jätän sportit nyt kirjaamatta. Yksi sali ja yksi juoksulenkki. Hip hip hurraa.

Kommentit

  1. Ihania kuvia ja peukku ylös, että kohtuu säilyi. Se on se tärkein oppi mielestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tässä opetellaan. Joka päivä tulee vähän lisää oppia, jonain päivinä otan vähän takapakkia, mutta kyllä tämä tästä. Nyt olen päättänyt oppia!

      Kiitos Riikka!

      Poista
  2. Onneksi en ole ainoa itkupilli. Tyttöjen tanssin kevätesityksessä nieleskelin kyyneleitä etten ihan valtoimenaan ala parkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todella ole :). Nauroin kyllä oikeasti itselleni lauantaina, cheerleading ei noin varsinaisesti ole kauhean liikuttava laji, päinvaston :). Se ei silti estänyt mua nyyhkimästä...

      Poista
  3. Kivoja kuvia! :)
    Sormien laihtuminen kuulostaa oikein hyvältä :D
    Et ole kyllä mitenkään ylipainoisen näköinen kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi :).

      Harmi kun kehonkoostumusmittari ei taida noita sormia huomioida, rasvaa on varmaan muualla vielä yhtä paljon kuin ennenkin :).

      Mulla on semmoinen "ongelma", että läski on jakautunut sen verran tasaisesti, että onnistun virallisesti kymmenenkin kilon ylipainolla näyttämään normaalipainoiselta :). Nyt ei toki kymppiä enää ole liikaa, vaikka tavoitteseen sen verran vielä onkin.

      Poista
  4. Todella hyvältä näyttää!:) Olen muuten samanlainen itkupilli, taas piti nieleskellä oikein urakalla toiseksi nuorimman tyttären jumpan kevätnäytöksessä. Vanhemmiten tämä ominaisuus vain on korostunut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna :). Juu ei ole helpotusta näkyvissä lähitulevaisuudessakaan, kait. Jotenkin kuvittelin, että sitä turtuisi näihin kevätjuhliin ja kauden päätöksiin, mutta johan tässä esikoinen on pian 11 -vuotta, eli pippaloita on takana ja kyyneleet virtaa edelleen :).

      Poista
  5. Mä itken kanssa kaikissa lasten juhlissa. En tiedä miksi? Onko se se tunnelma, omat muistot sekoitettuina ylpeyteen omasta lapsesta tai se fakta, että aika kuluu niin kauhean nopeasti, mutta se vaan itkettää joka vuosi yhtä paljon :).

    VastaaPoista
  6. Taitaa olla nuo kaikki yhdessä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit