Liikunnan ihmeellinen vaikutus - eli punatut posket

Tätä postausta olin aikeissa kirjoitella jo eilen, mutta onneksi jäi väliin. Olisi nimittäin ollut aika lailla eri sävy kirjoituksissa. Kuten oli eri sävy poskissakin ennen illan väkisin väännettyä lenkkiä. Tällä kertaa onneksi vain lähteminen oli väkisin vääntämistä, itse lenkki oli ihanan vauhdikas ja kevyt, tossu vei. Palkintona oli loisto fiilis ja mitä

parhain iltameikki, ihana pinkki puna poskilla ilahdutti pitkälle iltaan. 

Viime viikolla piti olla aika liikkua, lasten lomaillessa kotosalla  mummon ja papan kanssa. Vaan kroppa sanoi ei. 

Viikonloppuna ja maanantaina geokätköiltiin lasten kanssa, mutta tiistaina kävelystäkään ei tahtonut tulla mitään. Vanha viholliseni ja kumppanini selkä alkoi taas vihoitella. Selkä veti kumaraan vihlonnan säestämänä. Keskiviikkona oikeni taas ja kävinkin pitkästä aikaa Bodyjamissa naapurin rouvan kanssa. Tanssi teki hyvää, mutta torstaina iltapäivästä vihloi taas. Siihen ne viikon liikunnan jäivätkin, juosta en uskalla kun selkään sattuu. Loppuviikko meni penkkiurheilun ja sisutushommien parissa. Uuden sohvan kauan odotettu saapuminen laukaisi dominoefektin, nyt sisustetaan joka puolella. 

Onneksi maltoin kaikelta sisustamiselta tänään lenkille. Tuon punan tahdon pian taas poskille, tosin huomenna voisi olla taas Bodyjamin vuoro. Tarkoituksena on testata salin ryhmäliikuntatarjonta kokonaan läpi, mutta tätä haluan lisää. Nuorempana olin hieman liian tietoinen tansditaidottomuudestani, mistä syystä Latinobicit tms. tanssilliset tunnit jäivät väliin. Nolotti. Kiitos kolmosen ja nollan ei nolota enää. Ihan sama jos on sikahauskaa ja hiki virtaa!