Kamalan kesän liikuntapäiväkirja

 ... On kovin kovin lyhyt.


Siinäpä se. Kesän liikuntasaldo. Tyhjää on sitten toukokuun. Eikun nyt huijaan. Kävin kerran juoksemassa kesäkuussa ja pyöräilin 18 kilometriä eräänä heinäkuisena iltana. 

Ei mennyt tämä kesä oikein millään mittarilla ihan putkeen. Kaikki vapaat ja lomapäivät olen ollut töissä, perheen kesäravintola todella vaati sitä tänä karmeana, kylmänä kesänä. Ovet on auki vaikka asiakkaita on vähän, joten töissä on ne kenelle ei palkkaa makseta. Joten en ole juossut, en kävellyt tai pyöräillyt. En ole uinut, enkä joogannut, enkä ole ole salilla käynyt tai edes kahvakuulaa heilutellut. En ole tehnyt mitään. Paitsi töitä. 

En ole myöskään syönyt, joten kesän positiivisempiin asioihin kuuluu se, että en ole sitten lihonutkaan.

Kesä ei siis mennyt, kuten ajattelin, mutta toisaalta takapakkia ei ole tullut kuin fyysisessä kunnossa ja se on pian kiritty kiinni. Ainoa ongelma tässä on polveni, joka on alkanut kiukutella enenevissä määrin. Eilen ehdin vihdoin lääkäriin, ensi viikolla kuvataan, toivottavasti sen jälkeen taas juostaan. 

Motivaatiota löytyy jälleen kuin pienestä pitäjästä, sikäli kun sieltä löytyy sitä paljon. Lähes kolmen kuukauden tauko laihduttamisesta ja treenaamisesta on todella tehnyt tehtävänsä, nyt jaksaa taas! Pienen tai oikeastaan aika ison lisämotivaation tarjoaa viime viikolla varattu matka. Tämän karmean kesän jäljiltä meidän perhe on loman, lämmön ja ennen kaikkea yhdessäolemisen tarpeessa enemmän kuin koskaan. Syyskuussa näitä on tarjolla kun suuntaamme viikoksi Kreikkaan. Eli nyt bikinikuntoon! 

Tällä viikolla söin kesän toisen (ihan rehellisesti!) järkevän aamiaisen ja vieläpä omalla terassilla, mikä sekin on ollut harvinaista herkkua. Tästä se taas lähtee!

Kommentit

Suositut tekstit