Ihan eilainen uusi alku, eli mitä tapahtuu kun selkä irtisanoo sopimuksen
Vuosikausia liikunnan pääfokus on ollut painonpudotuksessa. Välistä kunto on kohonnut ja painokin laskenut, vaihtelevalla menestyksellä. Liikunta on kuitenkin ollut iso osa elämää, huolimatta vaa'an alati ailahtelevista lukemista. Mitä korkeampi syke ja kovempi hiki, sen parempi. Välistä olen suonut ajatuksen kehonhuollolle, mutta aina se on jäänyt kakkoseksi tai jopa kolmoseksi. Tai eihän se ole oikeastaan edes päässyt jaolle, kun on minun ajankäyttöäni on kohdennettu. Tässä blogissakin olen pohtinut millä ajalla ehdin liikkua, mutta kehonhuolto on ollut toissisjaista silloinkin. Vähäisen liikunnalle korvamerkityn aikani olen käyttänyt juosten, salibandya pelaten, ratsastaen tai vaikka spinnigissä. Mitäs sitten kun kehonhuollon unohtaminen ei ole enää vaihtoehto? Ja nuo kaikki muut täytyykin laittaa ihan kokonaan hyllylle?
Pakon edessä sitä antaa periksi. Nyt harmittaa, että en palannut tämän blogin pariin jo silloin keväällä kun tämä pitkältä tuntunut tie normaali kuntoon oli vasta alussa. Nyt alan olla suorastaan loppusuoralla, mutta haluan kertoa tarinani, jos joku joskus sattuisi googlettamaan juuri oikeat sanat ja päätyisi epätoivoisena selkäkipuisena tänne. Ja jos tästä sitten olisikin jollekin apua.
Joku päivä kirjoitan koko pitkän kipulääkkeiden sumentaman tarinan, mutta lyhykäisyydessään tämä vuosi on mennyt siten, että helmikuussa alkoi tulla lieviä selkäoireita työpöydän ääressä seistessä, hiihtolomalla en muistanut koko asiaa, työhön palatessa oireet palasivat yhden työpäivän aikana, hiljalleen pahentuen siten, että maaliskuun loppupuolella päädyin vihdoin lääkäriin ja sitä kautta särkylääke- ja lihasrelaksanttikuurille sekä on/off sairaslomalle. Huhti-toukokuu meni välin töissä ja välin sairaslomaillessa. Harrastukset jäivät ja paino nousi. Yhdeksän kiloa oli lopullinen saldo kun lopulta kesän jälkeen vaa'alle uskaltauduin.
Kesäkuussa olimme lähdössä pariksi viikoksi Espanjaan, joten kaipasin vahvistusta sille, että halvaus tms. kauheus olisi uhkaamassa, niinpä menin omakustaisesti magneettiin, jossa vappuaattona saatu diagnoosi vahvistettiin lannerangan välilevyn pulllistumaksi. Ihan puhdas pullistuma siellä vain oli, ei rappeumaa eikä muutakaan sen ikävämpää. Loma meni miedommalla lääkityksellä, koska suurin ongelma oli koko ajan istuminen ja seisominen paikallaan, eli juuri se mitä töissä täytyi koko ajan tehdä. Lomalta palattuani aloitin fysioterapian, joka jatkuu edelleen ja jonka avulla olen nyt jo kuntoutunut huomattavasti. Nyt on mennyt jo muutama viikko kokonaan ilman lääkkeitä. Tällä viikolla, reilu seitsemän kuukautta ensimmäisten tuntemusten jälkeen olen saanut fysiatrilta luvan testailla hiljalleen omia tuttuja liikuntamuotoja. Eilen otin juoksuaskeleita, tänään punnersin ensi kertaa naisten punnerrusta ja illalla käyn höntsäämässä muutaman vaihdon säbää. Hyvin rauhallisesti ja mahtavalla fiiliksellä kohti normaali tilaa!
Viimeiset pari kuukautta olen keskittynyt selän neutraaliasennon ja syvien vatsalihasten vahvistamiseen, aika puuduttavaa hommaa minulle, joka olen tottunut repimään isoilla painoilla ja hirveässä hiessä. Mutta nyt teen tämän kunnolla. Ajatuksena on, että siihen tilaan, jossa huhtikuussa pahimmillaan olin, en enää päädy.
Pakon edessä sitä antaa periksi. Nyt harmittaa, että en palannut tämän blogin pariin jo silloin keväällä kun tämä pitkältä tuntunut tie normaali kuntoon oli vasta alussa. Nyt alan olla suorastaan loppusuoralla, mutta haluan kertoa tarinani, jos joku joskus sattuisi googlettamaan juuri oikeat sanat ja päätyisi epätoivoisena selkäkipuisena tänne. Ja jos tästä sitten olisikin jollekin apua.
Joku päivä kirjoitan koko pitkän kipulääkkeiden sumentaman tarinan, mutta lyhykäisyydessään tämä vuosi on mennyt siten, että helmikuussa alkoi tulla lieviä selkäoireita työpöydän ääressä seistessä, hiihtolomalla en muistanut koko asiaa, työhön palatessa oireet palasivat yhden työpäivän aikana, hiljalleen pahentuen siten, että maaliskuun loppupuolella päädyin vihdoin lääkäriin ja sitä kautta särkylääke- ja lihasrelaksanttikuurille sekä on/off sairaslomalle. Huhti-toukokuu meni välin töissä ja välin sairaslomaillessa. Harrastukset jäivät ja paino nousi. Yhdeksän kiloa oli lopullinen saldo kun lopulta kesän jälkeen vaa'alle uskaltauduin.
Kesäkuussa olimme lähdössä pariksi viikoksi Espanjaan, joten kaipasin vahvistusta sille, että halvaus tms. kauheus olisi uhkaamassa, niinpä menin omakustaisesti magneettiin, jossa vappuaattona saatu diagnoosi vahvistettiin lannerangan välilevyn pulllistumaksi. Ihan puhdas pullistuma siellä vain oli, ei rappeumaa eikä muutakaan sen ikävämpää. Loma meni miedommalla lääkityksellä, koska suurin ongelma oli koko ajan istuminen ja seisominen paikallaan, eli juuri se mitä töissä täytyi koko ajan tehdä. Lomalta palattuani aloitin fysioterapian, joka jatkuu edelleen ja jonka avulla olen nyt jo kuntoutunut huomattavasti. Nyt on mennyt jo muutama viikko kokonaan ilman lääkkeitä. Tällä viikolla, reilu seitsemän kuukautta ensimmäisten tuntemusten jälkeen olen saanut fysiatrilta luvan testailla hiljalleen omia tuttuja liikuntamuotoja. Eilen otin juoksuaskeleita, tänään punnersin ensi kertaa naisten punnerrusta ja illalla käyn höntsäämässä muutaman vaihdon säbää. Hyvin rauhallisesti ja mahtavalla fiiliksellä kohti normaali tilaa!
Viimeiset pari kuukautta olen keskittynyt selän neutraaliasennon ja syvien vatsalihasten vahvistamiseen, aika puuduttavaa hommaa minulle, joka olen tottunut repimään isoilla painoilla ja hirveässä hiessä. Mutta nyt teen tämän kunnolla. Ajatuksena on, että siihen tilaan, jossa huhtikuussa pahimmillaan olin, en enää päädy.
 |
Terkut fyssarilta!
Kommentit
Lähetä kommentti