Pienin askelin!

Ensinnäkin haluan kiittää todella lämpimästi teitä ihania, jotka ette ole minua hylänneet, vaikka päivitystahti on ollut hävyttömän harvaa. Lupaan parantaa tapani, kunhan tämä karmea kesäkuu on takana.

Kesä lautasella <3

Eilen oli pitkästä aikaa päivä, jolloin muisti/jaksoin/kykenin miettiä ruokailujani. Ihan putkeenhan ne sitten menivät. Kuviakin otin. On paljon kivempi kuvata niitä ruokia, jotka ehtivät ihan lautaselle asti ennen lopullista päämäärää. Pakko myöntää, että sitä lopulliseen päämääränsä eli vatsaani on päätynyt viime aikoina hävyttömän vähän ruokaa. Ja sitten toisinaan taas hävyttömän paljon esim. vaaleaa leipää, toisinaan se on ollut ainoa, mitä käsiini on eksynyt. Fiilis on silti hämmentävän hyvä ja painokin on pudonnut, ihan kohta menee se maaginen seiska rikki, ensi viikolla voi jo paino alkaa kutosella! Painon putoamisella ei valitettavasti ole mitään tekemistä sen kanssa, että järkevä syöminen olisi jo niin selkärangassa, että sitä ei tarvitsisi enää seurata, sen huomaa kyllä heti kun on aikaa syödä. Mikäli annan itselleni siimaa, käytän sitä kyllä ihan huolella. Karkkia, pitsaa, väärää ruokaa, you name it. En osaa vielä olla syömättä. Elämäntapamuutos on todella vaiheessa vielä. Siihen ei vielä muutama kuukausi riitä.

Nyt kuitenkin on päällä niin hektinen momentumi, että anna hetkeksi itselleni sitä siimaa. Pienin askelin yritän syödä fiksusti, ateria kerrallaan. En kuitenkaan soimaa itseäni vääristä valinnoista vaan iloitsen oikeista, kuten vaikka eilisistä. Kunhan tilanne tästä tasoittuu juhannuksen jälkeen, otan itseni puhutteluun ja ohjaan ruokailut kaidemmalle polulle.

Etäpäivän välipala

Ruokailua enemmän harmittaa nyt liikkumattomuus. Lähes kaksi viikkoa on menty kahden kävelylenkin voimin. Harmittaa vietävästi hyvässä nosteessa olevan juoksukunnon puolesta. Tähänkin asiaan tulen puuttumaan ensi viikolla, tällä viikolla ei mitään jakoa. Run -valmennus on nyt tavallaan pidossa, tavoitekisa on onneksi vasta syyskuussa, joten tämäki homma pistetään uuteen nousuun ensi viikolla. Hetki on nyt niin kertakaikkisen älytön, että on vaan pakko olla itselle armollinen. Sen olen päättänyt nyt muistaa, että oli hetki kuinka älytön hyvänsä, on minulla oikeasti aikaa vaikka vartin kuulatreenille joka ilta. Ensi viikolla sitäkin sitten...

Hyvä fiilis, liian isot housut 

Huomenna hyppään yöjunaan ja matkustan Helsinkiin tapaamaan lähes 60 upeaa naista ja yhtä suloistakin suloisempaa siskontyttöä, jolla ikää on pian neljä viikkoa. En malta odottaa. Näistä lisää myöhemmin. Ensimmäiseen tapaamiseen ostin täysin vartalonmyötäisen trikoo(!!)mekon, siitäkin myöhemmin lisää.