Motivaatio hukassa?

Tiistaina otin ensimmäiset juoksuaskeleet pariin kuukauteen. Nuorimmaisen Cheertreenien aikaan kävin upeassa iltapäivän auringossa reilun puolen tunnin lenkin vuorotellen juoksua ja kävelyä. Polvessa ei tuntunut yhtään mitään, ei lenkin aikana eikä sen jälkeen. Yöllä vähän jäykisteli jälleen, mutta aika vähän.

                                        


Eilen kävin reippaalla kävelylenkillä, peruskestävyyttä on siis tällä viikolla kehitytty. Sinänsä tämä rauhallinen aloitus toimisikin oikein hyvänä peruskuntokautena vaikka talven hiihtokautta ajatellen tai sitten vaikka reipasta juoksutalvea varten, jos lunta ei tulekaan. Mutta kun ei nappaa. Muutaman päivän olin ihan fiiliksissä päätöksestä alkaa juosta Run-valmennuksen Basic-ohjelman mukaan, kunnes en enää ollutkaan. Tajusin nimittäin, että minusta ei taida olla juoksemaan muuten vaan, tarvitsen jonkin tavoitteen, eli jonkin tapahtuman johon treenaan. Eli näin talvea vasten motivaatio juosta on lähes nollassa. Tykkään juoksusta kovasti, koska siinä kehittymisen huomaa nopeasti, mutta juuri nyt en koe tarvetta kehittyä. 

Jäin sitten pohtimaan mitä teen. Hölmöähän tämä on, tokihan sitä voisi vain urheilla, käydä salilla, juoksemassa, kävelemässä, jumpassa jne. Miksi se onkaan minulle niin hankalaa? Miksi pitää olla jokin päämäärä? Nyt on vielä erityisen välitilaolo, kun reilun viikon päässä häämöttää loma. Ehkä jätän tämän ajatuksen lepäämään ja jatkan loman jälkeen. 

Yksi päämäärä toki voisi se paljon puhuttu elämäntapojen muutos, eli se, että liikunta ja terveellinen syöminen olisi rutiininomaista. Sitähän tässä opetellaan ja tavoitellaan. Valitettavasti tarvitsen siihenkin jonkin rungon alkuun, jälleen. Mielelläni näkisin, että elämäntapani ei olisi kuurista ja ohjelmasta toiseen hyppäämistä, mutta alkuun pitää jälleen päästä tai ainakin oikeille raiteille. 

Ajatuksen ja osin tekojenkin tasolla terveellisemmät elämäntavat onneksi sentään ovat, joltain osin. Esim. aamupalaa en voi olla syömättä ja sen osat valikoituvat 95% oikeista asioista luonnostaan. Jotain sentään! Eilen lautasella maustamatonta jogurttia, granolaa ja vadelmia. 
   

                             

Kommentit

  1. Heip! Motivaatio on kyllä suuressa roolissa elämäntapamuutoksessa. Löytyisikös jokin juoksutapahtuma keväälle? Silloin siitä saisi tavoitteen juoksuharrastukselle. =) Itsellä ei tuo liikkuminen tuota ongelmaa, koska siitä nautin täysillä.

    Mutta se terveellinen syöminen! Kuka on keksinyt kaikenmaailman herkut sun muut! Tosin herkkulakkoni on pitänyt, mutta voihan sitä kunnon ruokaakin syödä "väärin".

    Mukavaa viikonloppua!

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, minulta on näköjään vastaus jäänyt matkalle, ei pitäisi :/.

      Suunnittelen varmaan jälleen juoksevani Terwamaratonin puolikkaan, toivottavasti tällä kertaa toteutuisikin. Se vain toukokuisena tapahtumana tuntuu vielä treenaamisesta ajatellen liian kaukaiselta. Motivaatio edelleen etsinnässä.... Kiitos tsempistä :).

      Poista
  2. Ihanan rehellistä ja aitoa pohdintaa. Tarvitseeko olla päämäärä? Vain jos vain löytäisi liikunnan ilon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kauhean päämääräorientointunut, joten nyt varmaankin päämäärä on löytää liikunnan ilo :D.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit