Epäonnistuminen tappoi motivaation
Fakta. Ei löydy motivaatio ulkoisista vaikutteista. Sisältä sen täytyy tulla. Ja tulihan se, mutta lopulta myös kuoli. Jatkuva epäonnistuminen onnistui tappamaan motivaation.
Tälle blogille oli käydä kuten niin monelle muullekin, kuolee alkuunsa. Vaikka vakaasti olin päättänyt, että niin ei käy. Eikä käynytkään, en ole Motivaationurkkaa unohtanut, vitutukseltani (pahoitteluni ;) en vain tänne enää jaksanut tulla. Nyt tulin, enkä perkele lähde enää pois!
Blogin alusta ja siten paremman elämäni projektin alusta on nyt viisi kuukautta, tässä vaiheessa todellakin kuvittelin pystyväni esittelemään kuvia onnistumisista. Viiteen kuukauteen mahtuu paljon hyviä hetkiä, mutta sitäkin enemmän pettymyksiä. Painon laskun sijaan paino onkin noussut kolme kiloa. Toukokuun puolimaraton kaatui kun itse kaaduin huhtikuussa ja loukkasin nilkkani, neljä viikkoa juoksutaukoa. Enkä edelleenkään syö automaattisesti sen fiksummin kuin helmikuussa. Huhtikuun lopulla heitin lopunkin toivon ja elin hetken kuin pellossa. Nolotti. Tiedän kuitenkin, että täälläkin on jokunen ihminen käynyt projektin alkuani seuraamassa, hiljaisuuteni kertoi varmasti tarinansa.
Syyt eivät ole moninaiset. Epäonnistuin, enkä jaksanut enää uskoa, että voinkaan ihan pian onnistua. Juoksutauko vaikutti epäonnistumiseen, en keksinyt (jaksanut keksiä) vaihtoehtoisia liikkumistapoja, joten en sitten liikkunut. Paino ei laskenut vaikka mitä tein, söin vähän, söin paljon. Paino vain nousi. Juuri nyt myös otsa kukkii pahemmin kuin teinivuosina, joten olen pohdiskellut, josko tämän painonnousun takana saattaisi ainakin osin olla hormonaaliset syyt. Samaan aikaan kun tätä projektia starttailin, minulle asennettiin kierukka. Pieni osa minusta toivoo, että sillä olisi jotain tekemistä tämän kanssa vaikka en ensisijaisesti yritä etsiä ulkoisia syitä.
***
MUTTA. Uusi alku on täällä jo! Nyt on ehkä se viimeinen keino käytössä. Pari viikkoa sitten aloitimme naapurimme kanssa PT-valmennuksen, olemme mukana Teknopalatsin Suhdesopassa, uudessa PT-pilotissa, jossa pariskunnat ja kaverukset treenaavat pareittain ja kilpailevat muita pareja vastaan. Alkutestit on tehty, saliohjelma saatu ja pari kertaa salilla käytykin. Tästä kerron varmasti lisää myöhemmin, juuri nyt on ohjelmassa toisen naapurin kanssa aamulenkki. Vallitsevassa säätilassa aamu taitaa olla ainoa minulle sopiva juoksuaika, joten lenkkaria toisen eteen!
Tälle blogille oli käydä kuten niin monelle muullekin, kuolee alkuunsa. Vaikka vakaasti olin päättänyt, että niin ei käy. Eikä käynytkään, en ole Motivaationurkkaa unohtanut, vitutukseltani (pahoitteluni ;) en vain tänne enää jaksanut tulla. Nyt tulin, enkä perkele lähde enää pois!
Blogin alusta ja siten paremman elämäni projektin alusta on nyt viisi kuukautta, tässä vaiheessa todellakin kuvittelin pystyväni esittelemään kuvia onnistumisista. Viiteen kuukauteen mahtuu paljon hyviä hetkiä, mutta sitäkin enemmän pettymyksiä. Painon laskun sijaan paino onkin noussut kolme kiloa. Toukokuun puolimaraton kaatui kun itse kaaduin huhtikuussa ja loukkasin nilkkani, neljä viikkoa juoksutaukoa. Enkä edelleenkään syö automaattisesti sen fiksummin kuin helmikuussa. Huhtikuun lopulla heitin lopunkin toivon ja elin hetken kuin pellossa. Nolotti. Tiedän kuitenkin, että täälläkin on jokunen ihminen käynyt projektin alkuani seuraamassa, hiljaisuuteni kertoi varmasti tarinansa.
Syyt eivät ole moninaiset. Epäonnistuin, enkä jaksanut enää uskoa, että voinkaan ihan pian onnistua. Juoksutauko vaikutti epäonnistumiseen, en keksinyt (jaksanut keksiä) vaihtoehtoisia liikkumistapoja, joten en sitten liikkunut. Paino ei laskenut vaikka mitä tein, söin vähän, söin paljon. Paino vain nousi. Juuri nyt myös otsa kukkii pahemmin kuin teinivuosina, joten olen pohdiskellut, josko tämän painonnousun takana saattaisi ainakin osin olla hormonaaliset syyt. Samaan aikaan kun tätä projektia starttailin, minulle asennettiin kierukka. Pieni osa minusta toivoo, että sillä olisi jotain tekemistä tämän kanssa vaikka en ensisijaisesti yritä etsiä ulkoisia syitä.
***
 |
| Saliohjelma |
 |
| Kohta muuten punnerran ainakin 20 kertaa ihan oikeasti! |
Kommentit
Lähetä kommentti