Alkuun pääsemisen vaikeus -eli mitäs sitten tehtäisiin

Koko kesän odotettu normaali arki on vihdoin koittanut. Kesä vierähti todella nopeasti, hyvin työteliäissä merkeissä. Ikinä en ole tainnut näin paljoa syksyä odottaa, mutta ei se ikinä ole näin taivaallisen ihanalta tuntunutkaan. Ihan tavallista arkea arvostaa yllättävän paljon, kun sitä ei ole kolmeen kuukauteen viettänyt. Oma koti tuntuu taivaalliselta paikalta, eikä juuri mikään ole niin kivaa kuin omassa sängyssä nukkuminen, aamulla töihin meneminen ja sieltä ihan rauhassa omaan kotiin palaaminen.

Sunnuntaina muutettiin kesäkoti takaisin oikeaan kotiin, muutto tuntui osin lähes samalta kuin oikea muutto tähän kotiin kolme vuotta sitten. Kaaoottiselta. Maanantai oli vapaa päivä, aloitin palailun gradun pariin ja purin tuota kaaosta. Tänään koti näyttää jo aivan ihmismäiseltä, siivoojakin kävi illasta, kesän sotkut on raivattu ja puhdistettu. 

Poikkeustila, jota en kovin mallikkaasti aikomuksista huolimatta selvittänyt, on siis ohi ja on aika palata ruotuun. En pidä tuosta sanasta yhtään, mutta käytetään sitä nyt paremman puutteessa. Edelleen iloitsen siitä, että paino ei kesän aikana noussut, mutta huomaan sen pyrkivän jo noususuhdanteiksi nyt kun arkeen on palattu ja samat epäsäännölliset elämäntavat jatkuvat. 

Ensimmäisen askeleen otin jo, tai oikeastaan kaksi. Ostin puolen vuoden jäsenyyden vanhalle tutulle salille ja kävin kehonkoostumusmittauksessa. Edellisessä kävin viime vuoden puolella, minkä jälkeen aloitin viime keväisen projektini. Mukava oli huomata, että muutosta oli tapahtunut oikeastikin, painoa oli sen 7 kiloa vähemmän ja rasvaprosenttikin alhaisempi, eikä kaikki pudotus sentään pelkkää lihasta ollut. 

Kolmatta askelta olen suunnitellut, mutta sen ottaminen on osoittautunut huomattavan hankalaksi. Olisi siis aika korjata ruokavalio takaisin kuntoon ja aloittaa säännöllinen liikunta. Niin. Että rahkaa poskeen ja lenkille. Mutta kun ei. Nyt jostain syystä tökkii omaehtoinen aloittaminen ihan mahdottomasti. Keksin loputtomasti syitä, miksi ei vielä vaikuta jatkaa. Tällä tyylillä käy nopeasti niin, että kevään kova työ on muisto vain. Näin on käynyt ennenkin. 

Keväällä sain hienosti homman käyntiin Superdieetillä, hieman mukaellen tosin, mutta silti oli joku runko, minkä mukaan liikkua ja syödä. Projekti jatkui huhtikuussa Fitfarmin Runilla, josta tykkäsin kuin hullu puurosta, ruokavalio oli mieleinen ja harjoitusohjelma erittäin toimiva. Tällä oli nyt tarkoitus jatkaakin, mutta kroppa on ilmeisesti päättänyt toisin. Polven röntgenissä kaikki oli kunnossa, magneettia ei vielä otettu. Huomenna menen fysioterapeutille, jonka ohjeistamana lähiaikojen liikunta tullee olemaan lähinnä polvea vahvistavaa. Vaikkakaan mitään kovia kipuja ei ole, ei juoksu tunnu nyt järkevältä ajatukselta. Polvi on oudon voimaton ja toisinaan vähän jäykkä, öisin hieman kipeäkin. 

Run ei siis nyt ole vaihtoehto, eikä Superdiettikään oikein innostaisi, mutta nyt tuntuu siltä, että pelkällä omaehtoisella ryhtiliikkeellä en saa mitään aikaiseksi. Tarvitsen jonkin ohjelma, joka pakottaa lenkille tai salille ja jota vastaan voin tarvittaessa kapinoida, lisäksi tarvitsen ruokavaliooni suhteellisen tiukat raamit joita noudattaa (ja josta voin välistä luistaa :)). Toisaalta tämä tuntuu ihan hullulta, kyllähän minä tiedän mitä pitää syödä ja miten pitäisi liikkua, mutta jostain syystä en nyt vain pääse käyntiin! 

Mut hei. Kyl tää tästä. Jos vaikka kävisin ensin siellä Kreikassa. Enää pari viikkoa! Bikinikuntohan luonnollisesti on hallussa. Siihen tarvittiin vaan bikinit, löytyy!