Orientoitumista, eli miltä nyt tuntuu

Ensimmäiset neljä päivää Alku-valmennuksesta takana, orientoitumiseen meni. En ehkä ollut ihan riittävän hyvin valmistautunut, jääkaapissa ei ollutkaan aamiaista lukuunottamatta juuri mitään helppoa syötävää. Täydellisyyttä kuitenkin hipoi, lauantaina lipsuin hieman, samoin eilen, mutta niin pienesti, että tämä tyyli riittää jatkossakin, mikäli paino putoaa ja fiilis on hyvä. 

Maidottomuus ja gluteiinittomuus eivät ole toistaiseksi olleet niin suuria ongelmia kuin pelkäsin, aamukahvi on oikeastaan ainoa mitä kaipaan ja senkin itselleni sunnuntaina soin, yhteen latteen tämä tuskin kaatuu. 

Lauantaina sain ensi kertaa tämän vuoden puolella hien pintaan. Pakkanen laski sen verran, että päästiin hoitokoiran  kanssa ihan oikealle lenkille, pikku töppöjalka ei tosin mahdotonta vauhtia pidä, mutta ihan sopivaa toipilaalle. Flunssasta taisin selvitä aika vähin vahingoin ja nopealla aikataululla, nyt jos pari päivää vielä ottaisin rauhallisemmin, lippu viikosta sitten liikunnan pariin. 

Vielä en päässyt vaa'an ikeestäkään irti, torstaina kellotin aika karmeat lukemat (75,6!!), mikä onneksi on kuitenkin nelisen kiloa vähemmän kuin tasan vuosi sitten. Eli viime vuosi ei sentään ihan hukkaan mennyt. On se silti ihan älytöntä, että viime kesänä lukemat oli jo 5,5 kiloa vähemmän. Tänä aamuna pääsin reilun kilon alemmas, jotain tapahtuu. Olkoon siis 74,4 se virallinen lähtö tähän Alkuun, jonka on tarkoitus olla viimeinen tätä lajia.