Ruokapäiväkirjaa

Hyvin pyyhkii. mutta pyyhkiköön. Vai miten se meni. Kolmatta päivää mennään lähes puhdasta Alkua ja jos viime viikon keskiviikosta lasketaan, on tässä porskutettu pian jo viikko. Työpäivinä tässä ei ole oikeastaan mitään haastavaa, on helppo syödä hyvin. Satunnaisia mielitekoja on, mutta vielä en niille periksi anna. Vaikka valmennus kestääkin sen kuusi viikkoa, yritän kovasti olla ajattelematta tätä dieettinä, joka pitää puristaa läpi ja jonka aikana pitää tietyistä asioista kieltäytyä kokonaan. Joten olen salliva itselleni, jotta hyvä fiilis kantaisi. Selvää kuitenkin on, että koska kyseessä on aikaisemmasta ruokavaliostani poikkeava ruokavalio, täytyy tietyistä jutuista pitää kiinni vähintään 95 %:sesti, jotta niiden mahdolliset hyvät vaikutukset selviäisivät. Olen siis mahdollisimman tarkkaan gluteiiniton ja maidoton, mutta sallivasti. Hyvän olon lisäksi minulla on kuitenkin myös painonpudotustavoite, mikä tietysti vähentää poikkeamisen mahdollisuutta.

Viime keväänä kuvittelin, että voin elää maitorahkalla lopun elämääni. Se ei nyt ehkä kuitenkaan ole se juttu mitä minä henkilökohtaisesti jaksan lopulta ylläpitää, loputonta superdiettaamista. Hienostihan se minulla toimi diettiinä, paino putosi ja olo oli hyvä. Pidemmän päälle suhtauduin siihen kuitenkin tiukkana diettiinä, jonka lopussa odottaa paitsi saavutettu tavoite, niin myös lupa herkutella palkinnoksi tiukasta diettaamisesta. Sen lopputulokset ovat valitettavasti jo tiedossa. Siksihän tässä taas ollaan. Minun aivoni tarvitsevat jotain vähän sallivampaa mutta silti toimivaa. 

Syöminen ei todella ole ollut hankalaa, alkuruoka voi olla todella herkullista, jos vain ehtii valmistella. Marja-kookossmoothie enemmällä ja vähemmällä heralla, lusikoitavana tai juotavana lienee se perusaamupalani. Välistä kaveriksi paistettua kananmunaa tuplavalkuaisella. Eilen vuorossa oli taas se lusikoitava versio. Yllättävästi vaihtelusta käy koostumuksen muuttaminen, vaikka maku on aika lailla sama kuin maanantain juodussakin smoothiessa. 

  

Lounaalla tuli kiire, piipahdin kotona ja herkuttelin ei niin hyvännäköisellä yhdistelmällä sunnuntaina hauduteltua bolognesea ja Pirkan wokkivihanneksia. Tuo bolognese oli niin taivaallista, että siitä täytyy laittaa lähiaikona resepti. Muu perhe söi sen seurana spagettia, minä kesäkurpitsatagliatellea. 

Välipalalla pilkoin töissä omenan ja kaveriksi pähkinöitä, tämä on herkkua! Hedelmiä näin alkuun välttelisin, mutta ruuantoimittajalta olikin porkkanat loppu, joten tällä viikolla mennään näin.

Tiistain päivällistä aloin odottaa jo välipalalla. Bongasin aamulla Alku-valmennuksen face-ryhmästä Ruokapankki-blogin herkullisen kana-avokadosalaatin, josta muokkasin itselleni sopivan version. Oli ihan hillittömän hyvää!

Tänään ei ruokailu ole ollut sen vaikeampaa, fiilis on hyvä, paino oli pudonnut (en tietenkään käynyt aamulla vaa'alla, ups). Ajattelutyötä tässä silti selvästi on edessä. Huolimatta hyvistä aikeista huomaan tämän tästä miettiväni, että tuota minä voin sitten syödä. Sitten kun. Tämä on juuri se ajattelumalli, josta on todella päästävä eroon, työlästä tulee olemaan. 

Tänäänkään en vielä salille tai jumpalle uskaltanut, huomena ehkä? Liikuntarutiinit olisi hyvä saada käyntiin, itselläni ne tukevat valtavasti terveellisiä ruokailutapoja vaikka laihdutus ilman liikuntaa onnistuisikin.