Ihan eilainen uusi alku, eli mitä tapahtuu kun selkä irtisanoo sopimuksen
Vuosikausia liikunnan pääfokus on ollut painonpudotuksessa. Välistä kunto on kohonnut ja painokin laskenut, vaihtelevalla menestyksellä. Liikunta on kuitenkin ollut iso osa elämää, huolimatta vaa'an alati ailahtelevista lukemista. Mitä korkeampi syke ja kovempi hiki, sen parempi. Välistä olen suonut ajatuksen kehonhuollolle, mutta aina se on jäänyt kakkoseksi tai jopa kolmoseksi. Tai eihän se ole oikeastaan edes päässyt jaolle, kun on minun ajankäyttöäni on kohdennettu. Tässä blogissakin olen pohtinut millä ajalla ehdin liikkua, mutta kehonhuolto on ollut toissisjaista silloinkin. Vähäisen liikunnalle korvamerkityn aikani olen käyttänyt juosten, salibandya pelaten, ratsastaen tai vaikka spinnigissä. Mitäs sitten kun kehonhuollon unohtaminen ei ole enää vaihtoehto? Ja nuo kaikki muut täytyykin laittaa ihan kokonaan hyllylle? Pakon edessä sitä antaa periksi. Nyt harmittaa, että en palannut tämän blogin pariin jo silloin keväällä kun tämä pitkältä tuntunut tie normaali kuntoon oli
