Uuteen nousuun - osa 1001

Olin postaamassa perjantaina ihan toisenlaista postausta. Istuin yliopiston kirjastolla graduilemassa (hyvä päivä siltä osin) ja taukoillessani suunnittelin kirjoittavani siitä kuinka tahmaiselta liikkuminen ja pelkkä painonpudotuksen ajattelukin tuntui. Ihan hyvä, että en lopulta ehtinyt. Olisi vain korostunut tämä tuuliviirimäinen luonteeni. 

Sillä viikonlopun aikana ajatus kirkastui. Perjantaina kävin ratsastamassa, aiemmin viikolla olin käynyt ensimmäinen yhtämittaisen juoksulenkin (eli ei yhtään kävelyä seassa), sekä onnistuneesti tutustunut funktionaaliseen harjoitteluun maanantaina. Lauantaina juoksin naapurinrouvan kanssa, eikä kuntoutettavassa polvessa tuntunut miltään. Sunnuntaina kävin vielä bodybalancessa aamusella, eikä siinäkään kyykyt tuntuneet alkuunkaan pahalta. Eilen mietiskelin sitten alkuviikon liikuntakertoja ja tajusin, että polvi ei enää vaivannut liikkuessa, eikä aiemmin vaivannut levon jälkeistä jäykkyyttäkään ole juuri ollut. Öisin en ole enää asetellut tyynyjä tukemaan jalkaa. Eli liekö se polvi on nyt riittävästi vahvistunut.

Täten päätin palata keväällä hieman kesken jääneen valmennukseni puoleen, tänään jatkui siis Fitfarm Run minun osaltani. Tai oikeammin aloitan nyt ihan alusta ja etenen aika keveällä otteella. Seuraava tavoiteltava juoksutapahtuma on kuitenkin vasta seitsemän kuukauden päässä, joten ei ole tarvetta huippu juoksukuntoa vielä saavuttaa. Valmennuksessa on viikossa neljä erilaista juoksuharjoitusta, joista tulen talvikaudella korvaamaan 1-4 hiihdolla tai ryhmäliikunnalla, sään mukaan. Saliohjelmaa noudatan, samoin ruokavaliota, joka onkin minulle hyvin mieleinen ja täten helppo noudattaa. 

Saatan muuttaa mieleni parin viikon päästä, mutta nyt on tärkeintä, että minulla on sekä liikkumiselle, että syömiselle jokin runko, johon tukeutua. Tarvitsen lukujärjestyksiä ja listoja, vaikka sitten itse tehtyjä. 

Tästä on hyvä edetä!