Sokeriton viikko - mites se menikään?

Viime viikko oli olosuhteisiin nähden ihan hyvä. Tai no melkein. Sen sanon,  että marraskuu pikkujouluihin liittyvine houkutuksineen ei ole ihan helpointa aikaa olla sokeriton. Etenkin kun olen päättänyt olla mahdollisimman rento tämän asian kanssa. Suomeksi sanottuna en kieltäydy juhlimisesta pikkujouluaikaan, ympäri vuoden minulla on menoa lopulta aika vähän. 

Perjantaihin asti olin täysin sokeriton ja tällä tarkoitan siis teollista, lisättyä sokeria. Hedelmän omat sokerit jne. on ok. Perjantaina oli ohjelmassa naapurin rouvien pikkujoulut, jotka sujuivat varsin vauhdikkaissa ja erittäin mukavissa merkeissä. Lauantaina olikin tämän seurauksena aika hillitön sokerintuska. Iltapäivällä oli ohjelmassa ystävän lasten synttärit, jossa sitten annoinkin periksi mieliteolle ja söin kahvin kanssa palan, hyvin pienen kylläkin, omenapiirakkaa, joka onneksi oli todella herkullista. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että herkuttelu todella jäi tuohon yhteen palaan. Morkkis nosti päätään, mutta vaiensin sen. Syödessäni mietin koko ajan, että tästä tämä nyt repeää, pian kävelen kauppaan ja ostan läjän suklaata ja karkkia. Ei ehkä ihan terve suhtautuminen. Ei tämä nyt oikeasti ole elämää suurempi juttu, mutta tuosta reaktiosta päätelleen oikeasti ongelma. 

Pahimmat vatsaoireet ovat helpottaneet, joten ehkä osasyy tosiaan on tuo sokeri. Jatkan tutkimuksia ja pidättäytyn edelleen valkoisesta pahasta. 

Sokerikompastumisesta johtuen viikko oli enemmän hyvä liikuntapuolella. Paljon parempiakin viikkoja on ollut, mutta viime aikoihin verrattuna viikko oli erittäin hyvä vaikka ei ihan alkuperäissuunnitelmaan yltänytkään. Aerobisia jäi yksi uupumaan, samoin lauantain lihaskunto. Sunnuntaina oli illalla tarkoitus tehdä kotona kehonhuolto, mutta lasten kanssa meni sikäli härdelliksi, että väliin jäi.  Paikkasin maanantaina.  

Kehonhuolto olisi todella ollut tarpeen, mielellään jo keskellä viikkoa. Salilla kun uuden ohjelman aloittaa ja siihen päälle vielä bodypumppia pitkästä aikaa. Voin kertoa, että sattui. Perjantaina kävely oli todella vaikeaa ja yskiminen sattui vatsalihaksiin. Tietääpä, että jotain on tullut tehtyä! Virheasentojen pelossa oli perjantain salisuunnitelmat unohdettava, siinä määrin tosiaan sattui, että puhtaat suoritukset olisivat jääneet tekemättä. 


Summa summarum, olen tyytyväinen alkuun. Tästä on hyvä jatkaa ja pitää suunnitelmista kiinni. Sen voin todeta, että minulle on selvästi tärkeää päästä liikkeelle heti maanantaina, muutoin viikko alkaa liian hitaasti enkä saa siitä liikuntarytmistä kiinni.

Kommentit

  1. Hienoa, että olet päässyt yhden palan taktiikalla... Nimimerkillä firman pikkujoulut, ja juustokakkua ja suklaakakkua... Piti maistaa(!?!?!) Itsekuri on tainut täällä ainakin kadota jonnekin... Kivaa viikkoa sinulle! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :), olin kyllä yllättänyt omaan käytökseeni, ihan hyvin se tosiaan meni!

      Poista
  2. Mulla on kyllä edelleen sokerittomuus kaukana. Ja rasvattomuus. :D
    Jouluna Krabin rannoilla nähdäänkin valkoinen hylje. Enää on myöhäistä tehdä ihmeitä tälle kropalle :P
    Ihanaista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuntuu, että enää ehdi, niin sitten nautit vaan ja ilman itsesyytöksiä!

      Poista
  3. Hyvin tsempattu Priitta! Noi lasten syndet ja muut pippalot on kyllä vihonviimeisiä loukkuja, mutta hyvin toimittu ja nimenomaan ettet sen jälkeen kurvannut kauppaan tyhjäämään karkkihyllyä (se on niin tuttua hommaa itelle että!).
    Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka, oli aika hyvä fiilis illalla kun ei lähtenyt käsistä :).

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit