Kyllä syö naista, eli tavoiteasetantaa!

Oikeassa paikassa olen juuri nyt. Motivaatio on kadoksissa, mutta tännehän minä olen sen tallentanut. Kuukausi aloituksen jälkeen olen jo ihan maissa. Elämäntapamuutoksessa ei tietysti pitäisi olla kyse kiloista, ei ainakaan ensisijaisesti, mutta kyllä tämä junnaaminen syö naista. Ottaa kupoliin, harmittaa. Olo on jees ja juoksu kulkee, mutta se, että vaaka ei kerro mistään muutoksesta aiheuttaa nyt sen, että tekee mieli luovuttaa ja palata sitten takaisin niihin vanhoihin huonoihin tapoihin kun ei nämä uudet opit nyt tehoa!

Huomaan poukkoilevani ajatuksesta, metodista ja tavoitteesta toiseen. Kaipaan selvästi fokusta. Tiedän kyllä mitä tahdon. Tahdon juosta sen puolikkaan aikaan jonka viitsi sanoa ääneen. Tahdon olla timmimpi ja painaa komeasti alle 70 kg. Tahdon olla terve. Tahdon olla energinen ja hyväntuulinen. Tahdon voida hyvin.

Olen aina ollut miellyttämisen haluinen, toivonut, että kaikki tykkäisivät minusta. Nyt vihdoin lapset saatuani ja kasvettuani vähän enemmän aikuiseksi, olen alkanut ymmärtää, että kaikkia ei tarvitse miellyttää ja että on ihan ok, vaikka ihan kaikki eivät minusta pitäisikään. Itsetunnostahan tässä on kyse, pikku hiljaa, reilusti aikuisiässä olen sitä aidosti alkanut kehittää. Silti epäilen edelleen herkästi omia valintojani, jos joku on väärässä, se olen varmasti minä. Tämä vaikuttaa myös tähän projektiini. Seikkailen blogeissa, luen lehtiä, katson tv:tä. Joka puolelta tulee uusia oikeita valintoja, karppaa, ole paleo, unohda gluteeini, panosta proteiinin,  älä juokse, valitse kuntosali ja kyykkää,  juokse lujempaa, treenaa monipuolisesti. Minä poukkoilen tässä vaihtoehtojen ja ainoiden oikeiden vaihtoehtojen viidakossa. Tällä viikolla päätän vain juosta ja syödä terveellisesti. Ensi viikolla alan pohtia, josko sittenkin luopuisin maitotuotteista. Salille pitäisi mennä, koska MITÄÄN ei tapahdu ilman sitä. Yritän miellyttää jotain minulle tuntematonta tahoa ja valita oikein. APUA.

Nyt pitäisi siis päättää mitä MINÄ ihan oikeasti TAHDON, mitkä ovat MINUN tavoitteeni juuri nyt ja hyväksyä se oma tie omana tienä. Ja tajuta se, että kyse ei ole mistään mihin minun täytyy ehdottomasti sitoutua ikuisesti, vaan on ok muuttaa joskus suuntaa ja todeta, että se oli minun juttu silloin ja tämä on nyt.

Juoksu tuntuu tärkeältä, joten sen asetan nyt ensisijaiseksi tavoitteekseni. Kaikki muu on plussaa. Lihaskuntotreeniä teen vain ”pakolliset”, eli jonkin verran juoksijalle sopivaa settiä. Salille sitten joskus myöhemmin kun asetetaan uusia tavoitteita.

Ravintopuolella keskityn sokerin poissa pitämiseen. Paino pitää edelleen saada putoamaan, mutta siihen on selvästi keksittävä uudet keinot vanhojen osoittauduttua täysin tehottomiksi. Joko aliraportoin, syön liian vähän tai sitten liikaa. Paino on pudonnut vuoden alusta 2,7 kg, mutta se on myös kivunnut viime viikolla takaisin vuoden alun lukemiin. Masentavaa. Masennuksesta on nyt kuitenkin noustava, sillä märehtiminen ei ainakaan auta.

Tähän kohti on varmaan hyvä poukkoilla taas vähän. Päätavoitteet on asetettu, mutta eihän haittaa, että en lisäksi olen eilen sitoutunut siskoni kanssa kahteen pikkutavoitteeseen. Tänä vuonna teen siltakaadon, spiraalin eli sivuspagaatin ja itsekseni liityin myös FB:ssä kiertävään lankkuhaasteeseen. Vähän sälää oikeiden tavoitteiden päälle :D.

Huomenna aloitetaan! Eikun tänään!