Paluu arkeen...

on kestänyt luvattoman kauan, arkeen paluu siis. Loma oli täydellisen rentouttava ja aktiivinen, ihana, paras pitkään aikaan. Viisi päivää kului hujauksessa hiihtäen, laskien ja ulkoillen. Liikuntatunteja kertyi 13, ihan kuin itsestään.

Hiihdossa pääsin tavoitteeseeni, tuplasin kauden kilometrit, mikä tosin vaati vain neljä lenkkiä, 80 kilometriin jäi talven 2013/2014 hiihtokilometrit. Hieman erilainen talvi. Rukalla talvi oli ihan oikea. Ja mäet hurjia. Tasamaastoon tottuneelle tunturin kiertäminen oli suorastaan extremeä. Tarkoituksella en tuolle lenkille välttämättä olisi lähtenyt, tulopäivänä lähdin heti majoittumisen jälkeen testaamaan latuja. Mitään tarkkoja en tietystikään ollut tutkinut, hiihtelin muutaman kilometrin, aikomuksena kääntyä takaisin aika pian. Todella rankan nousun jälkeen olin valmis palaamaan, mutta siinä kohti latu olikin muuttunut yksi suuntaiseksi, joten hiihdettävä oli. Seuraavaksi oli luonnollisesti vuorossa  hillitön lasku, jossa kaivattiin telemarktaitoja (joita minulla ei ole). Onnellisesti saavuin kuitenkin perille useamman laskun ja nousun jälkeen. Reidet tiesivät tehneensä jotain.

Lähtöpäivänä kävin vielä kiertämässä yhden pidemmän lenkin, muutoin hiihtokilometrit tuli kerättyä isompien lapsien (9- ja 6-vuotiaat), sekä isovanhempien kanssa hiihdellessä. Koko porukalla käytiin hiihtoretkellä, pienemmät istuivat reissun miehen vetämässä  pulkassa, taisivat yhteensä 300 m hiihtääkin.

 

Laskettelurinteessä viihdyttiin enemmän kuin vuosikausiin, taisi vanha harrastus herätä vihdoin pitkiltä talviuniltaan. Laskimme koko perheen voimin, pienimmät (3- ja 4- vuotiaat) mattohissillä lastenrinteessä ja isommat meidän vanhempien kanssa oikeissa rinteissa. Kiitos mukana olleiden isovanhempien, pääsimme miehen kanssa kaksinkin rinteeseen useamman kerran. Siinä sitä muisti kuinka rankkaa laskettelukin voi olla. Jälleen tiesi reidet tehneensä työtä!

Kotiin palatessa vaaka ei ollut kovin armelias, vaikka liikuttua tulikin. Tuli myös syötyä, hyvin. Minttukaakao maistui, kermainen lohikeitto, hopeatoffee... Ei varsinaisesti mitään arjen herkkuja. Mutta loma on loma. Nyt pitäsi enää osata katkaista tämä lomamoodi ja palata arkeen. Liikkunut olen, tällä viikolla aloitin osin olosuhteiden pakosta työmatkapyöräilyn, matka ei ole pitkä, mutta viisi kilometriä kun vetää perässään kärryä n. 40 kilon painolla, tietävät reidet jälleen tehneensä jotain. Kaksi juoksulenkkiä olen tällä viikkoa tehnyt, pari vielä edessä. Tiet on sulat, mikään ei enää estä!