Tapahtui eilen

Huippulenkki

Lenkkinaama

Tankkasin töissä hyvän välipalan, onnea on työnantaja, joka tarjoaa terveellisiä välipaloja. Heti kotiin päästyäni olin täten välittömästi valmis lenkille. Ohjelmassa olisi ollut pikku köpöttely mateluvauhdilla, mutta nyt ei tuntunut siltä. En todellakaan ole mikään nopea juoksija, eilinen lenkki oli ihan siitä nopeimmasta päästä. Sykemittari jäi laittamatta päälle, mutta kyllä se ihan tapissa pumppu tikitti suurimman osan lenkistä. Kolmen kilsan kohdalla teki mieli lopettaa, kylkeen pisti, mutta se meni hengittelemällä ohi seuraavaan kilometriin mennessä. Jälkimmäisellä puolikkaalla vauhti jopa kiihtyi, kotona olin ihan poikki. Kyllä musta juoksija vielä tulee!

Juoksuvauhtia ja  -fiilistä edistää ihan huikeasti se, että saa juosta paljaalla asfaltilla ja päivänvalossa. Eilenkin vaan hymyilytti koko matkan, pikku pakkasesta huolimatta oli niin keväinen fiilis!

Venyy venyy

Aika monta senttiä vielä

Lenkin jälkeen laitoin myös vetreät lihakset venymään. Silta onnistuu lattialta, kaato on vielä matkan päässä. Sivuspagaattiin en todellakaan veny, mutta se saattaa olla mahdollista. Sinänsähän nämä tavoitteet ovat ihan höpöhöpö juttuja, enkä todellakaan aio itseäni rikkoa näissä touhuissa. Jos en veny niin sitten en veny. Taipuisa olen luonnostaan, joten siltakaato vaatinee lähinnä keskivartalon hallintaa, jota tietysti haluan kehittää. Hassuttelun puolelle menee nämä :D.

Taipuu taipuu

Olihan minulla kyllä hauskaa näitä tehdessä, maanantai-iltana Bodybalancen jälkeen siskon kanssa oli ihan tosi hauskaa. Testailtiin kaatoja tuettuna ja sohvaa vasten. Sohvalle melkein onnistuu jo. Parikymmentä vuotta taitaa olla aikaa siitä kun tuo sujui ihan luonnostaan. Nyt tytär 9-vuotta tekee saman käsin seisonnan kautta vauhdilla. Hullun näköistä hommaa. Pitäisiköhän tässä itsekin tavoitella tuota vauhtiversiota?