Ihmeellinen valoilmiö ja autuas olotila

Tänään pakkastaa ja lunta satelee. Ei haittaa, toivotan mielelläni talven tervetulleeksi takaisin, viime päivät ovat menneet harmaassa ilmanalassa, räntäsateessa ja loskassa. Eilen juoksin kotiin ja matkalla bongasin ihmeellisen valoilmiön. Aurinko pilkotti vielä ihanasti puiden välistä. Vaikka nautin vielä talvesta mielelläni, nautin myös lisääntyneestä valosta. Mieli piristyy ja kehokin virkistyy, sitä jaksaa taas ihan eri tavalla kuin vielä kuukausi sitten. Astuessani lenkkikamppeissa toimiston ovesta ulos, teki mieli hyppiä riemusta. Aurinko paistoi, tiet oli hyvin hiekotettu, pakkasta oli sopivat viisi astetta, ensimmäinen biisi jonka Spotify korviini tarjoili oli Pharrelin Happy. No todellakin, olin  happy!

Juoksukin kulki ihan mukavasti. Tein pikku mutkan, jolloin kotimatkan pituudeksi tuli 6,5 km. Aikaa kului vajaat 45 min. Rauhallista menoa siis, mutta silti sykkeet oli aika taivaissa. Peruskunnossa on aika lailla petraamista. Pitääpäs joku päivä listata tänne juoksukuntoa lukuina. Niitä riittää, sillä olen juoksijana varsin tekninen. Ja sillä tarkoitan nimeenomaan, että teknologiaa pitää olla mukana. Liikkumistani mittaa useampikin ohjelma ja laite. Sykemittari, Sportstracker ja Gipis, jossa juoksuohjelmani on. Olen osallistunut pari vuotta sitten juoksukouluun ja muutenkin perehtynyt aiheeseen, joten teoriassa tiedän mitä pitää tehdä, mutta olen silti napannut itselleni netistä useampiakin eri ohjelmia, mm. tuolta Gipiksestä ja Asicsin sivuilta.

Illalla tein vielä parinkymmenen minuutin kahvakuulat, nyt tuntuu jaloissa. Avokadopasta tuli kulutettua etukäteen, mutta pysyin silti kohtuudessa, enkä syönyt itseäni ähkyyn, kuten tuon ruuan kanssa yleensä käy. Itsekurista tulee kyllä hemmetin hyvä mieli!