Oleellisimmat
Alkuun lienee hyvä kertoa edes ne oleellisimmat taustatiedot. Motivaatiota on etsimässä 34-vuotias neljän lapsen äiti.. Olen vast'ikään siirtynyt liikkuvammasta työstä ja osittaisesta kotiäidin elämästä istumaan pääosan päivästäni päätteen ääressä, mistä syystä liikunnan lisääminen tuntuu entistä tärkeämmältä. Viime vuonna puhelimen askelmittari mittasi päivän askelia helposti lähemmäs 10 000 ihan itsestään. Nyt se moittien näyttää aamuisin edellisenä päivänä tulleen hädin tuskin tuhatta askelta. On siis muutoksen aika ennen kuin istuminen tappaa.
Olen 165 cm pitkä, painan suurinpiirtein 76-75 kiloa, maanantai olkoon se maaginen päivä, jolloin mittaan virallisesti. Ylipainoa ei siis ole merkittävästi, mutta minulla ei hyvä olla. Vaakalukema ei ole kuitenkaan nyt pääosassa, etusijalle asetan juoksukunnon ja energisen olon.
Tulevan kevään tavoitteet ovat tuttuja. Asetin ne itselleni jo kaksi vuotta sitten, alkaessani pudottaa viimeisiä vauvakiloja neljännen perheenlisämme jälkeen. Onnistuinkin. Aloitin vuoden sokerittomalla, tipattomalla ja jauhottomalla kaudella, jota kesti reilun kuukauden ajan. Sen jälkeen jatkoin hieman löysemmällä linjalla, erityisesti sokerin ollessa kuitenkin ihan minimissään. Olo oli aivan mielettömän hyvä ja energinen, liikuin todella paljon, hiihdin, kävelin ja juoksin. Toukokuun koittaesssa olin elämäni kunnossa, treeniaikojen perusteella olin valmis juoksemaan puolikkaan lähemmäs kahteen tuntiin. Vaan enpä juossut, kisaviikolla tulin flunssaan. Masensi, mutta siirsin tavoitteen juhannuksen jälkeen Rovaniemelle. Toukokuun lopulla alkoi poikkeuskesä, muutimme vanhaan kotikaupunkiin raksaevakkoon, työskentelin kesän ajan ravintolapäällikkönä rantaravintolassa. Olin koko ajan töissä, en treenannut, söin kuin muistin, vaihtelevasti liian vähän tai liikaa. Siinäpä se sitten oli. Hienosti alkanut vuosi päättyi mahalaskuun. Syksyllä olin kerännyt lähes kaikki pudottamani kilot takaisin ja loppuvuodesta juoksukuntokin alkoi olla mennyttä. Puolikas jäi juoksematta.
Vuosi sitten yritin uutta alkua, mutta motivaatio oli hukassa, paluu opintojen pariin söi voimavarat. Tässä sitä siis ollaan. Motivaatiota herättelemässä.
***
Tänään se oli helppoa. Heti eilisen lenkin jälkeen tiesin, että tänään on päästävä uudestaan. Jos eilen takkusi juoksuvaatteiden pukeminenkin, niin tänään ne suorastaan lensivät päälle. Napit korville ja menoksi. Tänään viime kesän biisit siivittivät juoksua, Robin Thickeä ja J. Karjalaista. Myöhäisen ajankohdan vuoksi 35 min/4,8 km riitti hyvin, paremmalla kelillä sitten pidempään.
Kotiportailla hymyilytti.
Olen 165 cm pitkä, painan suurinpiirtein 76-75 kiloa, maanantai olkoon se maaginen päivä, jolloin mittaan virallisesti. Ylipainoa ei siis ole merkittävästi, mutta minulla ei hyvä olla. Vaakalukema ei ole kuitenkaan nyt pääosassa, etusijalle asetan juoksukunnon ja energisen olon.
Tulevan kevään tavoitteet ovat tuttuja. Asetin ne itselleni jo kaksi vuotta sitten, alkaessani pudottaa viimeisiä vauvakiloja neljännen perheenlisämme jälkeen. Onnistuinkin. Aloitin vuoden sokerittomalla, tipattomalla ja jauhottomalla kaudella, jota kesti reilun kuukauden ajan. Sen jälkeen jatkoin hieman löysemmällä linjalla, erityisesti sokerin ollessa kuitenkin ihan minimissään. Olo oli aivan mielettömän hyvä ja energinen, liikuin todella paljon, hiihdin, kävelin ja juoksin. Toukokuun koittaesssa olin elämäni kunnossa, treeniaikojen perusteella olin valmis juoksemaan puolikkaan lähemmäs kahteen tuntiin. Vaan enpä juossut, kisaviikolla tulin flunssaan. Masensi, mutta siirsin tavoitteen juhannuksen jälkeen Rovaniemelle. Toukokuun lopulla alkoi poikkeuskesä, muutimme vanhaan kotikaupunkiin raksaevakkoon, työskentelin kesän ajan ravintolapäällikkönä rantaravintolassa. Olin koko ajan töissä, en treenannut, söin kuin muistin, vaihtelevasti liian vähän tai liikaa. Siinäpä se sitten oli. Hienosti alkanut vuosi päättyi mahalaskuun. Syksyllä olin kerännyt lähes kaikki pudottamani kilot takaisin ja loppuvuodesta juoksukuntokin alkoi olla mennyttä. Puolikas jäi juoksematta.
Vuosi sitten yritin uutta alkua, mutta motivaatio oli hukassa, paluu opintojen pariin söi voimavarat. Tässä sitä siis ollaan. Motivaatiota herättelemässä.
***
Tänään se oli helppoa. Heti eilisen lenkin jälkeen tiesin, että tänään on päästävä uudestaan. Jos eilen takkusi juoksuvaatteiden pukeminenkin, niin tänään ne suorastaan lensivät päälle. Napit korville ja menoksi. Tänään viime kesän biisit siivittivät juoksua, Robin Thickeä ja J. Karjalaista. Myöhäisen ajankohdan vuoksi 35 min/4,8 km riitti hyvin, paremmalla kelillä sitten pidempään.
Kotiportailla hymyilytti.
Kommentit
Lähetä kommentti