Liian rentoa painonhallintaa?

Vaipuisinko epätoivoon? Vai olisiko sitä vain pahalla päällä ja pettynyt itseensä? Ja jos vaikka luovuttaisi? Takana siis ensimmäinen plussaviikko.

Aamun lukemat olivat siis huikeat 74,9!

Lukema on yli kilon enemmän kuin eilen, jolloin vaaka oli sitä mieltä, että huolimatta kuluneen viikon hyvin rennosta otteesta painonhallintaan, tehty hyvä työ olisi silti tuottanut tulosta. Mutta ei. En nyt kuitenkaan aio lyödä läskiksi tai vaipua masikseen, sillä painokäyriä tutkimalla huomasin vastaavaa nousua noin neljän viikon välein. Silti tämä ärsyttää, eikä hirveästi motivoi, mutta siksihän minä tänne kirjoittelen, jotta se motivaatio ei yhtään takaiskuun kaatuisi.

Totuus kuitenkin on, että viimeisen kolmen viikon ajan ote on saattanut olla hieman liian rento. Saadakseni itseni tekemään pääsääntöisesti oikeita valintoja, päätin jo projektin alussa, että poikkeukset sallitaan. Mutta milloin poikkeus muuttuu säännöksi?

Viikonloppuna mentiin tässä hengessä

Tässä kuussa poikkeustiloja on riittänyt ja niitä on vielä edessäkin päin. Ensin oli hiihtoloma, sitten nuorimman kaksipäiväiset synttäribileet, sitten omia synttäreitä on juhlittu kahteen otteeseen. Tänä viikonloppuna tulee hyvin harvinaisia ja odotettuja vieraita, joiden kanssa ollaan perinteisesti poikkeustilassa. Sitten tulee pääsiäinen ja sitten sisko kyläilemään ja ja ja... Näitä riittää.

Olen jopa kokenut noloksi kieltäytyä itse tarjotessani muille, niinpä synttärikakkuakin tuli syötyä kotona ja vielä työkavereiden kanssa seuraavana päivänä. Tässä on kyllä iso opettelemisen paikka. Pian on kesä edessä ja sehän on yksi iso poikkeustila. Miten minä siitä selviän jos ajatusmalli on tällainen?

Toissa viikonloppuna herkuteltiin

Olin päättänyt suhtautua painonpudotukseen rennosti niin kauan kuin se toimii. Jokohan nyt alkaa olla aika tiukentaa otetta? Huomaan vain herkästi taistelevani jopa itse asiattamiani rajoja vastaan, jos ne liian tiukiksi laitan.