Tökkii tökkii

Ai että tekee tiukkaa päästä liikuntarytmiin taas kiinni. Etenkin kun siitä rutiiniliikunnasta on kulunut oikeastaan todella pitkä aika. Syksyllä oli hieno draivi päällä, loppukesän PT-treenien jäljiltä oli helppo jatkaa. Jossain vaiheessa alkoi ne syksyn sairastelut, kunnolla en ole ollut kipeä oikeastaan ollenkaan, mutta nytkin tämä koko diettailuaika on mennyt yskiessä. Käytännössä en ole oikeastaan tammikuun jälkeen täydellä teholla päässyt liikkumaan vaan koko talvi on mennyt omia tuntemuksia tutkaillessa. Tällä viikolla päätin, että flunssa on lopullisesti selätetty, mutta nyt elämä häiritsee liikkumista. Hah.

Kotitreenaajaksi minusta ei ole, salille ja lenkille en ehdi. Tämä viikko menee nuoremman pojan uimakoulussa, jota on joka ilta ja hyvin kriittiseen aikaan. Tänään olin aikeissa uida itsekin muiden lasten mennessä omiin harrastuksiinsa, mutta tässä sitä nyt istutaan uimahallin kahviossa kuumeisen kuopuksen kanssa miehen ollessa työreissulla. Näin se menee, pystyäkseen liikkumaan pitäisi olla aika pirun luova. Huoh. Juodaan sitten kahvia.