Äitienpäivänä tapahtunutta - eli ensikosketus polkujuoksuun ja vähän muutakin

Sisublogin Sisun innoittamana olen löytänyt itsestäni ihan uudenlaisen lenkkeilijän. On nimittäin iskenyt hillitön polkujuoksun tuska, trendien aallonharjalla siis mennään!

Siellä se pilkottaa, ensimmäinen polkuni. Se seuraili
kivasti mutkitellen rantaviivaa, sain haistella merta ja
nauttia tuulesta ja maisemista

Huomaan kulkevani pitkin teitä katse tiukasti metsän puolella, josko jossain pilkoittaisi hyvä polun alku tutkittavaksi. Ennen tätä päivää en ollut vielä itse asiaan päässyt, mutta tänään päätin käyttää ohjelman pitkän lenkin polkijen scouttaamiseen. Tytön treenit olivat tänään sopivasti kahden tunnin mittaiset, joten nakkasin neidin treeneihin ja suuntasin oman tieni kohti treenihallin lähimetsää. Lähestyvä kesä ja ihana auringonpaiste saivat minut nyt kuitenkin hakeutumaan pelkän metsän sijasta meren tuntumaan. Treeninhallin pihalla saatoin jo haistaa meren ja kuulla lokkien kirkunan. Koska ohjelmaan ei vielä tälle päivälle kuulunut juoksua, päätin että sauvakävelen kaikki eteentulevat tienpätkät ja juoksen kun löydän polun. Arvelin, että polut saattavat valitsemallani seudulla jäädä vähän vähemmälle, mutta se ei nyt haitannut. Ensikosketuksen lajiin sain kuitenkin niillä pikku pätkillä joille saatoin poiketa.




Monenlaista maisemaa, polkua ja tietä mahtui reiluun kymmeneen kilometriin. Merta, taloja, laivoja, riippuliitäjiä vai mitä lie lentovarjoja olivat. Välistä tossu kulutti asfalttia, välistä alla oli keväänvihreää nurmea, välistä hiekkaa. Ihana, ihana, keväinen, aurinkoinen äitienpäivän lenkki. Tätä lisää!

Rannikon tytön sielunmaisemaa, se tuoksu!

Yksi polku päättyi tähän takapihalle 

Toiselta polulta päädyin yhdelle Oulun ihanimmista alueista,
Toppilansalmelle. Salmen toisella puolen on 10 vuotta vanha
asuntomessualue

Äitienpäivä on kaiken kaikkiaan ollut ihana.  Esitin jo illalla toiveen, että sänkyyn tarjoillun aamiaisen sijaan nauttisin sen mieluummin yhdessä kaikkien kanssa pöydän ääressä, toive toteutui. Lapset herättivät minut laulun ja lahjojen kanssa kahdeksan maissa, pöytään oli katettu minulle ja vierailulla olevalle mummolle kahvit kakkuineen ja leipineen. Tarjolla oli myös mansikkasmoothieta ja sydämen muotoon leikattuja melonipaloja.

Lenkin jälkeen lähdimme ensimmäistä kertaa ikinä äitienpäivän brunssille ravintolaan. Ennakoin kuitenkin sen verran, että varasin pöydön riittävän rennosta ravintolasta. Tuba oli meidän valintamme ja hyvä olikin. Ruoka ei maata järistyttänyt, mutta oli hyvää ja ennen kaikkea ravintolan ilmapiiri oli niin rento, että lasten syötyä (aikuisten pääruuat eivät olleet vielä edes tulleet) päästin heidät suosiolla sohvanurkkaukseen pelaamaan Aliasta, hyvin meni kun molempiin joukkueisiin riitti yksi lukutaitoinen.

Ruuan jälkeen piiaphdettiin vielä hetki läheisessä Ainolan puistossa ja kotimatkalla geokätköiltiin yhden kätkön verran kun sopivasti matkalle sattui.







Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille!