Yes I can!

Tämä postaus on odottanut julkaisua jo viikon. Turhan vilkkaaksi on elämä käynyt jälleen ja koneelle kun pääsee, niin aina on jotain vielä tärkeämpää. Tähän tämä ei saanut mennä, motivaatio pysyy yllä paremmin kun pysyn aktiviisena täällä ja saan harvalta, mutta varsin laadukkaalta lukijajoukoltani kannustusta.

Edellisessä postauksessa intoilin ja tuskailin juoksutestin tuloksia. Sittemmin olen nyt kolme lenkkiä juossut testin jälkeisillä vauhdeilla. Ja tiedättekö mitä? I can! Yhtäkkiä juoksenkin yli viiden kilsan lenkkejä alle kuuden minuutin kilometrivauhdilla, viimeksi torstaina kuutisen kilsaa kesäkodin maisemissa, jotka kyllä onkin aika ihania. Meri on niin parasta! Muutenkin oli tosi hauskaa juosta muualla kuin kotona, matka tuntuu jokseenkin lyhyemmältä kun sen juoksee uusilla reiteillä.

Vauhdin saavuttaminen ja ylläpito eivät ole olleet alkuunkaan vaikeita, syke toki oli taivaissa, muistaakseni 170 pinnassa koko matkan. Toki olen tuolla sykkeellä juossut ensimmäisen puolikkaanikin ja vauhti oli tuolloin yli 7 min/km. Olen siis kehittynyt. Run-valmennuksessa taidan olla nyt oman aikatauluni mukaisesti kuudennella viikolla, oikeasti alkaisi yhdeksäs viikko huomenna, ellen nyt väärin muista. Ruokailun suhteen valmennus ei ole mennyt ihan putkeen, treenien osalta paremmin. Jatkan nyt tämän loppuun, mutta en stressaa itseäni. Tällä hetkellä vapaa-aikaa ei käytännössä ole ollenkaan, joten lenkille pääsykin on hankalaa, mutta teen parhaani ja yritän löytää jostakin välit sille. 

Paino oli tänä aamuna 70,8 kg, joten rennommallakin otteella vielä saan muutosta aikaiseksi. Luovuttaa en kyllä nyt aio, mutta jotain tässä täytyy keksiä, jotta treenit ja ruokailun saisi sopimaan tähän omituiseen kesäelämäämme, jossa töitä tehdään kaikki vapaa-ajatkin.