Juoksutesti vol 2 -ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Vapaa-aika on jälleen mennyt poikkeustilassa, vähän joka mielessä. Viikonloppu meni "kesäkodissa" tai "harrastustöissä", miten sen ny haluaa ilmaista, perheemme kesäravintolalla siis. Paikka on niin takas, että mielellänihän minä siellä olen, mutta en edelleenkään osaa/ehdi syödä fiksusti ja liikkua siellä ollessani. Jälleen voin todeta, että jos nuo jossain välissä tämän yhdistelmän handlaan, olen tyytyväinen.

Vaikka viimeisin kuukauden aikana elämä on ollut turhan epäsäännöllistä, enkä ole riittävän tiukka ohjelmani noudattamisessa ollut, on olo ihanan kevyt ja juoksu kulkee. Viime viikolla juoksin vihdoin (reilun viikon myöhässä) Run-valmennuksen toisen juoksutestin, joka meni suorastaan liian hyvin. Eli nyt sain 20 minuutissa juostua 3790 M, kun se lähtötestissä olo 3580. Sykkeet olivat aika lailla samat, eli hyvin korkeat, maksimilla meni suurin osa matkasta. Lopussa juoksin ihan sananmukaisesti verenmaku suussa. Tuntui ihan kauhealta. Siltikään en lopettanut tai himmaillut. Olen todella tyytyväinen itseeni, sillä pidän itseäni luovuttajaluonteena, erityisesti jos vastassa olen vain minä itse. 

Lopputulema tuosta testistä on nyt se, että tällä hetkellä minun pitäisi juosta pääosa lenkeistäni vauhdilla 6:10 - 5:48, kun se ennen testiä oli 6:41 - 6:10. Tuohon vauhtiin jalkoja piti vähän opettaa, ne kun ovat normilenkin tottuneet juoksemaan vielä pikkuisen hitaammin, ehkä vähän lähemmäs 7 minuuttia. Jalat kyllä oppivat, eikä tuo vauhti tuntunut yhtään pahalta. Kiihdytysharjoitukset ovat siis tehneet tehtävänsä, mitä toki todisti sitten tuo uusi testikin. Nyt olen kuitenkin aiheuttanut itselleni ongelman, kyllähän se kunto on jo kasvanut, mutta että noin paljon! Yhden lenkin olen vasta testin jälkeen ehtinyt juosta, eikä se helpolta tuntunut. Aikamoinen treenikausi tässä on edessä, koska oletettavasti vauhdit tästä vieläkin nopeutuvat lähiviikkoina! 

Että sinne äärettömyyksiin sitten vaan ja vähän ylikin. No pain no gain, vai mites se nyt meni :).