Paljastuksia yliopiston kirjastolta

Nyt paljastan teille noloimman salaisuuteni, joka ei liity mitenkään laihduttamiseen. Olen ikuisuusopiskelija. Tutkinnoton ikuinen opiskeilija. Pahamainen nn:n vuoden opiskelija. Ikinä en valmistu. Siltä tämä ainakin tuntuu. Hävettää oma saamattomuus, niinpä en tästä asiasta hirveästi juttele oikeassa elämässänikään. 

Aloitin opinnot edellisellä vuosituhannella, pari ekaa vuotta sujui ihan normaalisti, tosin samassa ajassa yhtäaikaa opinnot aloittanut mieheni, silloinen poikaystävä eteni huomattavasti nopeammin. parin vuoden opintojen jälkeen menin kesätöihin vakuutusyhtiöön, kävi niin kuin useasti käy. Sille tielle jäin. Tuossa vaiheessa olin edennyt kandivaiheeseen, suunnittelin gradua seuraavalle lukuvuodelle. Kesätyötä jatkui lähes kolme vuotta putkeen. Töiden ohessa suorittelin verkkaiseen tahtiin muutamia kursseja. Mies läheni opinnoissaan loppua, sai työpaikan ja muutti pois opiskelupaikkakunnalta tänne Ouluun. Minä jäin vielä opiskelupaikkakunnalle töiden vuoksi. Lopulta vuoden edestakaisin ajelun jälkeen työpaikkani siirtyi Ouluun, tuossa vaiheessa olin esikoisemme odotuksen alkutaipaleella. Äitiysloman alkaessa kirjauduin ensi kertaa lukuvuoden ajaksi poissaolevaksi, siihen asti olin pikkuisen jotain tehnyt. Nyt opinnot jäivät kokonaiseksi vuodeksi. Esikoisen ollessa vuoden suoritin taas pari kurssia ja aloin suunnitella gradua tosissaan. Etäisyys opiskelupaikkakunnalle oli kuitenkin haaste pienen lapsen ja miehen reissutyön vuoksi. Esikosien ollessa 1,5-vuotias palasin myös töihin samaiseen vakuutusyhtiöön, reilun vuoden päästä jäin taas äitiyslomalle.  Jossain vaiheessa sain opiskeluoikeuden logistiikan sivuaineeseen Oulun yliopistoon, sen suoritin toisen lapsemme äitiysloman aikana. Pian aloin odottaa kolmatta, missä vaiheessa tartuin vihdoin oikeasti graduunkin. Tämä tapahtui vuonna 2009, kymmenen vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Yllättäin gradu jäi, siellä se kaihersi takaraivossa, mutta mitään en saanut tehtyä. Vuonna 2010 aloin odottaa neljättä lasta, tässä vaiheessa suoritin markkinnoin sivuainetta etänä avoimessa yliopistossa. Gradu lepäsi, mutta jotenkin opinnot etenivät loppua kohden. Kuopus syntyi keväällä 2011, syksyllä aloimme rakentaa taloa ja opinnot jäivät jälleen täysin lepäämään. Keväällä 2012 kyllätyin ikuiseen välitilaan. Opinnoista puuttui vielä muutama pakollinen kurssi, sekä tietysti se gradu. Etäisyys opiskelupaikkakunnalle oli kuitenkin tällä perheen kokoonpanolla liian haastava. Hain siirtoa Oulun yliopistoon ja suureksi ilokseni sen kesällä 2012 sainkin! Syksyllä 2012 menin sitten ihan oikeasti opiskelemaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Lukuvuodenn aikana sain opinnot aikalailla suoritettua, kesällä aloin suunnitella gradua, syksyllä 2013 menin graduryhmään. Syksyn aikana gradu eteni jonkin verran, suunnitelmissani oli valmistua keväällä 2014. MUTTA. Sain perhana työpaikan. Ihan oikean oman alan työpaikan. Arvaatkas miten kävi. Kyllä, gradu sai taas odottaa. Aloitin työt tammikuussa, kolme kuukautta meni sulatellessa ja sitten tulikin jo kesä, jolloin en saanut mitään aikaiseksi. Syksyllä menin graduryhmään uudestaan, aloitin gradun uusiksi, aikeena tehdä sitä työpaikalle. Kirjoitin kansilehden ensimmäiseksi, siinä lukee Huhtikuu 2015. Silloin sen piti olla valmis. Taas tuli elämä tielle, yötöihin minusta ei ole, lasten kanssa mikään ei edisty, tarkoitus oli kirjoitella gradua joltain osin töissä, joltain osin muulla ajalla (jollain tuntemattomalla muulla ajalla, johon en toistaiseksi ole törmännyt). Sittenpä kävikin niin, että päädyin osittain lomautetuksi, työajalla ei todellakaan enää tehty mitään ylimääräistä, eikä se sitten kotonakaan enää onnistunut, koska lapset jäivät ihan taloudellisista syistä kanssani kotiin niiksi päiviksi joilloin olin vapaalla. Kevään aikana olen edennyt viidestä sivusta neljääntoista. Nyt en enää tätä ikuisuusprojektia jaksa, päätökseen tämä on saatava. Joten tässä sitä istutaan yliopistolla, aamusta hoidin muutaman työhomman, nyt olen saanut yhden sivun G:tä kirjoitettua, kohta lisää. Ihan hyvä pössis. 

***

Tämä teksti siis syntyi lounastauolla, minkä viettäminen täällä on helppoa. Jo silloin pari-kolme vuotta sitten kun täällä pysyvästi päiväni vietin, oli kevyen ja terveellisen, sekä proteiinipitoisen ruuan tarjonta erinomaista. Pääruokalassa on ihan ok-tasoinen salaattibuffa ja tuossa vieressä on kahvila, jossa on ihan huippu protskuhylly. Sieltä valikoitui tänään lounaaksi lohisalaatti take awayna, tässä sitä samalla nautiskelen. Tarjolla olisi ollut paljon muitakin vaihtoehtoja, esim. broileri-proteiinipastasalaatti, joka jäi välistä käsittämättömän kaloripitoisuutensa vuoksi. Protskua olisi kyllä ollut myös huikeasti, mutta en käsitä miten niin pieneen rasiaan oli saatu survottua sellainen määrä ravintoaineita. 

Tuhtia tavaraa