Suunta on oikea!

Keskiviikosta lauantaihin olen elänyt taas normiarjesta poikkeavasti. Ja sen huomaa. Keskiviikko meni ihan kohtalaisesti, kävin salilla, siitä sai hyvät lähdöt sille päivää. Torstain ja perjantain vietin molemmat toisenlaisissa töissä eli perheemme pyörittämän kesäravintolan toimintaa starttailemassa. Enkä muistanut syödä. Enkä juoda muuta kuin kahvia. Torstaina tein aamupalaksi tuplasmoothien, aamupalalla ensimmäinen puolikas ja myöhemmin päivällä toinen. Illalla vähän lohikeittoa. Perjantaina söin aamupalani klo 13.30, viisi tuntia heräämisen jälkeen. Päivän mittaan maistelin muutaman palan foccacciaa ja saaristolaisleipää. Ei ihan ruokavaliooni sopivia päiviä siis. Tässä on iso opettelun paikka. Tällä edellämainitulla tavalla olen elämästäni muutaman kesän ruokaillut ja aina muutaman kilon lopulta lihonut. Nyt en siihen enää suostu. Asioiden otettua hieman yllättävän käänteen, näyttää siltä, että tänäkin vuonna meidän perheen lomat , viikonloput ja muut vapaat kuluvat ravintolahommissa. On siis vihdoin aika oppia elämään terveellisesti silloinkin kun arki ei ole sitä totuttua 8-16 toimisto/kotieloa. Kun tästä kesästä selviän painonpudotustavoitteeni saavuttaen, olen älyttömän tyytyväinen!

Huolimatta tästä viikosta tai sen ansiosta, paino otti taas oikean suunnan. Kiire tulee seuraavaan tavoitteeseen, mutta fiilis oli aika mahtava eilen lauantaina vaa'alla. Nyt aletaan oikeasti olla sellaisissa lukemissa, joita en ihan äsken ole nähnyt! 71,6 kg, eli pudotusta viime viikosta 1,4 kg, vapusta 500 g. Edestakaisin mennään, mutta tärkeintä, että lopulta suunta on oikea. Ja siltähän se tuossa käyrällä näyttää. 

Tänään on taas edessä haastetta kerrakseen, jälleen lasten syntymäpäivät. Nuorempi poika täyttää 6-vuotta. Ois pitänyt leipoa kaikkea sellaista mistä en itse niin välitä, mutta menin sitten New York cheesekacen pyöräyttämään. En kykene vastustamaan.