Fitfarm Run - ensifiilikset ja lähtötilanne

Perjantaina ei tainnut montaa hetkeä kulua aiheesta minua infonneen naapurin lähdettyä meiltä kun olin jo kirjautunut Fitfarmille ja liittynyt mukaan. Alusta asti tuntui selvältä, että tämä on nyt tosiaan se minun juttuni. Sen verran olen antanut itseäni Superdietistä valistaa, että minua arvelutti se saliliikunnan määrä, samoin vähäiset hiilarit mietityttivät. SD:n tyylisestihän tässä on pari kuukautta menty ja tuloksia saatu, mutta ei se oikein omalta tunnu. 

Run-valmennus sen sijaan :). Toistelen itseäni, mutta niin mun juttu. Kävin välittömästi läpi kaikki painonpudotusohjeet, treeniohjelmat, tsemppivideot, kaiken. Ihan loistavaa! Treeniohjelmaa on kahden tasoista, aloittelijoille ja jo juosseille, itse olisin sieltä välistä, mutta aloitan nyt kuitenkin sillä kokeeneempien ohjelmalla. Ei se kauhean pahalta näyttänyt, katsotaan mitä jatkossa on vastassa. Parasta ohjelmassa oli kuitenkin sen monipuolisuus, on useaa erilaista juoksutreeniä, pitkää aerobista, salitreeniä, kotijumppaa, you name it. Tähän ei pääse kyllästymään, mikä on minulle todella iso tekijä, olen varsin vaihtelunhaluinen tapaus, ehkä vähän keskittymishäiriöinen. Ja mikä ihan loistavinta, nämä kaikki treenit on merkitty viikko-ohjelmaan, mikä myös sopii minulle paremmin kuin SD:n ja kesäisen PT-treenini simppeli ohjeistus treenikerroista. Minulla on tapana näissä jutuissa noudattaa ohjeita aika orjallisesti, vaikka ne olisi lähtöjään laadittu minulle sopimattomista lähtökohdista, olen huono soveltamaan. Laitappa minulle kolme treeniohjelmaa puhelimeen, jotka muistuttelevat itsestään, minähän yritän noudattaa kaikkia yhtäaikaa, vaikka siinä ei mitään järkeä olisikaan. Olen kyllä myös aika hyvä luovuttamaan, eli piippuun ajamisen vaaraa ei kuitenkaan ole. 

Hedelmiä! Värikkäitä vihnnaksia! Leipää!

Ruokavalio mielessä on nyt kuitenkin myönnettävä, että jännittää. Hiilareiden karsimisen olen jo aiemminkin todennut minulla toimivan, sillä paino tippui reilusti keväällä 2012, kuten on tippunut nytkin. Nyt en ole tainnut ihan mahdottomasti kestävyysharjoittelua tehdä, mikä on tietysti vaikuttanut hiilarin tarpeeseen, mutta tuolloin keväällä 2012 treenasin kyllä puolikkaalle ja hyvällä menestyksellä, itse kisa jäi välistä sairastumisen vuoksi, mutta harjoitusvauhdit olivat kaikkien aikojen parhaita. Aloitan nyt kuitenkin annetulla ohjeistuksella, ehkä sitä juoksutreeniä on nyt tosiaan niin paljon, että hiilareille on tarvetta. Toki nautin aika hillittömän paljon leivän syömisestä aamulla ihan luvan kanssa! 

Eilen aloitin ohjelman mukaisesti salitreenillä. Se oli aika simppeli toteuttaa, simppelimpi kuin mihin olen tottunut. Kyllä se silti selvästi toimii, nyt on jalat vähän juntturassa, luonnollisesti jouduin jättämään ohjelmaan merkityn venyttelyosuuden kotiin tehtäväksi ja arvatkaas tuliko sitä lopulta tehtyä...

Mamma kyykkää, sovitaanko, että tätä säkkipaitaa
ei enää päälle laiteta. Mieluummin vaikka tiukka
toppi ja vilkkuvat makkarat

Valmennuksen alkuun en nyt ole ottanut biksukuvia, mutta nämä uudet juoksuvermeet toimivat hyvänä mittarina. Kuvista ei erotu se kuinka paljon reidet tursuavat yli tuon takin alta, mutta se on tiukka! Ongelma on kyllä se, että en ole oikein koskaan saanut lantiota, takapuolta ja reisiä kutistumaan,  mulla lähtee kaikki vyötäröltä, yläkroppa on noin lähtöjäänkään ole ikinä ollut mitenkään paha. Nytkin kun sen vajaan kuusi kiloa olen tiputtanut, vyötärön on kapeimmalta kohdalta on lähtenyt kuusi senttiä, nyt taitaa olla 78 cm. Tällä kertaa on tosin tarkoitus tiputtaa niin paljon, että kyllä niitä senttejä on oikeasti kadottava vyötärön alapuolelta.

Tästä lähdetään