Paras perjantai ikinä! So far :)

Vapaapäivä. Eli ohjelmassa ohjelman mukainen aamulenkki. My Asics oli sitä mieltä, että 3 kilometriä pitäisi taittaa huimaan 9,08 min/km vauhtiin. Kuten jo aiemmassa postauksessa valitin, olen kokenut tuon "vauhdin" jokseenkin haastavaksi. Tiistaina hidastakin hitain vauhtini oli 7,30 min/km pinnassa, aattelin, että hitaampaa en pääse. No eipä ollut ongelma tänä aamuna :). Henkinen olotila näillä aamulenkeille on mahtava, mutta minun kroppani ei edelleenkään ole tottunut aamulenkkeilyyn tyhjällä vatsalla. Kävely nyt niinkin onnistuu, mutta juoksu on selkeästi tuskaista, jalka ei vaan nouse. Juoksuohjelman puolestahan tämä oli sitten vaan hyvä juttu, koska ensimmäiset kolme kilometriä matelin oikein mallikkaasti reilun 8 minuutin kilometrivauhdilla. Kotia päin kun käännyin niin kävi kuten edesmenneelle Doris-kääpiösnautserillemme, eli vauhti kiihtyi ihan vahingossa. Kipitin sitten sitä virallista tavoitevauhtiani, joka ohjelman mukaan on 6:45/km (eikä muuten jää tavoitevauhdiksi, tuohon pitää pystyä helposti). 

Kotiin palatessa fiilis oli siis aika muikea ja parempaan oltiin vielä menossa. Suihkun jälkeen vaa'alle ja viikon viralliset lukemat. Tidditii, tänään 72,7 kg! Niiiiiin tyytyväinen. 

Ihan oikea suunta!

Maaliskuu tuntui aika turhalta painonpudotusmielessä, mutta käyrää kun kattelee, niin onhan sitä muutosta silloinkin tapahtunut. Ei rakettivauhtia, mutta ehkä mulle sopii paremmin tämä hidas vauhti.   Tasan kahdessa kuukaudessa on lähtenyt 5 kg. Tämä tahti kun pysyy yllä, niin kesäkuun alussa olen todella tyytyväinen. Lähiaikoina niitä kuuluisia poikkeustiloja ei ole hirveästi tulossa, joten tässä on aika hyvät mahdollisuudet onnistua. Nyt nautiskelen tästä tuloksesta, joka on alhaisin kolmeen vuoteen, kolmen viikon päästä vappuna olen ihan saletisti 2. välitavoitteessa eli 72 kilossa. Maanantaina aloitan taas vähän  tiukemman dieetin ehkä pikkuisen vähemmällä maitorahkalla. Mutta siitä lisää myöhemmin.