Run Priitta Run!
Maanantaina en jaksanut enää vain köpötellä pk-sykkeellä, joten annoin mennä. Voi luoja mulla on huono kunto! Mihin se on hävinnyt!?
Töistä tullessa oli ennen uimakouluun lähtöä aikaa 45 min. Mummon ja papan suosiollisella avustuksella pääsin lenkille. Kamat niskaan ja asfaltille. Päätin testimielessä vain juosta menemään, tätä helpotti se, että sykemittari irtisanoi sopparin viime viikolla ja puhelimessa on joku latausongelma, eli matkaan oli lähdettävä ilman tekniikkaa (apua!). Nämä tiet on kuitenkin tullut juostua niin moneen kertaan, että matkaa ei tarvinnut erikseen mitata. Vapaalla juoksulla, vauhdilla johon nyt kykenin 5,4 km matkaan meni 38 min. Alkuun teki tiukkaa, mutta loppua kohdenhan se aina helpottaa. Ja lopulta fiilis on aina hyvä. Tästä lenkistä voitiin kuitenkin todeta, että suunta on vain ylöspäin.
Juoksu on erityisesti keväisin ollut jo useita vuosia ykköslajini. Se on helppoa, kunnon kasvaessa motivoivaa ja ainoastaan hiihdon jälkeen fiilis on juoksua parempi. Ainoa riittävän tehokas liikuntasuoritus, joka oikeasti vie aikaa vain sen suoritteen ajan. Äärimmäisen tärkeä ominaisuus minun elämässäni tälä hetkellä.
Ongelma juoksemisessa minun kohdallani on kuitenkin se, että tarvitsen jonkin konkreettisen tavoitteen, eli yleensä jonkin juoksutapahtuman. Kevättä 2011 lukuunottamatta olen vuodesta 2008 lähtien ilmoittautunut joka kevät johonkin tapahtumaan, surullista tässä on se, että vain kaksi kertaa olen päässyt juoksemaan. Kerran olen murtanut kylkiluuni, kaksi kertaa olen ollut flunssassa tapahtuman edeltävällä viikolla ja viime vuonna loukkasin nilkkani muutamaa viikkoa ennen. Tänä vuonna en ole vielä mihinkään ilmoittautunut, Terwamaraton ei aikatauluihini tänä vuonna sovi, eivätkä keskikesän tapahtumat eivät kiinnosta. Selvää on, että tavoite täytyy olla, joten tänä vuonna treenataan kesä tavoitteena lähemmäs kahden tunnin aika Ruskamaratonilla Levillä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Tapahtumaan on aikaa vielä yli viisi kuukautta, mutta saadakseni itseni lenkkipolulle, aloitin jo tässä vaiheessa My Asics -juoksuohjelman. Olen aiemminkin juossut sen mukaan, on tuntunut hyvälle. Treeniakausia olen vetänyt läpi myös juoksukoulun avulla, ensimmmäisen puolikkaani taisin juosta Kuntoplus -lehden ohjeilla. Tällä hetkellä My Asics ei vielä oikein usko minuun, mutta jospa sekin muuttaisi matkan varrella mieltään.
Viime viikolla pohdiskelin sykemittarin ostamista. Vielä ei ole sopivaa löytynyt, en oikeastaan ole jaksanut vielä vertailla. Täten täytyy joko toivoa, että vanha herää vielä henkiin tai viikonloppuna löytyy uusi, vinkkejä otetaan edelleen ilolla vastaan :).
Töistä tullessa oli ennen uimakouluun lähtöä aikaa 45 min. Mummon ja papan suosiollisella avustuksella pääsin lenkille. Kamat niskaan ja asfaltille. Päätin testimielessä vain juosta menemään, tätä helpotti se, että sykemittari irtisanoi sopparin viime viikolla ja puhelimessa on joku latausongelma, eli matkaan oli lähdettävä ilman tekniikkaa (apua!). Nämä tiet on kuitenkin tullut juostua niin moneen kertaan, että matkaa ei tarvinnut erikseen mitata. Vapaalla juoksulla, vauhdilla johon nyt kykenin 5,4 km matkaan meni 38 min. Alkuun teki tiukkaa, mutta loppua kohdenhan se aina helpottaa. Ja lopulta fiilis on aina hyvä. Tästä lenkistä voitiin kuitenkin todeta, että suunta on vain ylöspäin.Juoksu on erityisesti keväisin ollut jo useita vuosia ykköslajini. Se on helppoa, kunnon kasvaessa motivoivaa ja ainoastaan hiihdon jälkeen fiilis on juoksua parempi. Ainoa riittävän tehokas liikuntasuoritus, joka oikeasti vie aikaa vain sen suoritteen ajan. Äärimmäisen tärkeä ominaisuus minun elämässäni tälä hetkellä.
Ongelma juoksemisessa minun kohdallani on kuitenkin se, että tarvitsen jonkin konkreettisen tavoitteen, eli yleensä jonkin juoksutapahtuman. Kevättä 2011 lukuunottamatta olen vuodesta 2008 lähtien ilmoittautunut joka kevät johonkin tapahtumaan, surullista tässä on se, että vain kaksi kertaa olen päässyt juoksemaan. Kerran olen murtanut kylkiluuni, kaksi kertaa olen ollut flunssassa tapahtuman edeltävällä viikolla ja viime vuonna loukkasin nilkkani muutamaa viikkoa ennen. Tänä vuonna en ole vielä mihinkään ilmoittautunut, Terwamaraton ei aikatauluihini tänä vuonna sovi, eivätkä keskikesän tapahtumat eivät kiinnosta. Selvää on, että tavoite täytyy olla, joten tänä vuonna treenataan kesä tavoitteena lähemmäs kahden tunnin aika Ruskamaratonilla Levillä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Tapahtumaan on aikaa vielä yli viisi kuukautta, mutta saadakseni itseni lenkkipolulle, aloitin jo tässä vaiheessa My Asics -juoksuohjelman. Olen aiemminkin juossut sen mukaan, on tuntunut hyvälle. Treeniakausia olen vetänyt läpi myös juoksukoulun avulla, ensimmmäisen puolikkaani taisin juosta Kuntoplus -lehden ohjeilla. Tällä hetkellä My Asics ei vielä oikein usko minuun, mutta jospa sekin muuttaisi matkan varrella mieltään.Viime viikolla pohdiskelin sykemittarin ostamista. Vielä ei ole sopivaa löytynyt, en oikeastaan ole jaksanut vielä vertailla. Täten täytyy joko toivoa, että vanha herää vielä henkiin tai viikonloppuna löytyy uusi, vinkkejä otetaan edelleen ilolla vastaan :).
Kommentit
Lähetä kommentti